Kalamavesj

Rannan kallijot täännä olj' verta Puroena huavoesta juossunna hurme Piruista täättynä jokkaenen merta Immeisten osana suru ja murhe Tiältä toevoo et löyvä, sen suat uskoo Tarjolla pelekästään loputonta tuskoo Suru ratkoo syvänten saamat Pintaan nostaa vanahat kaanat Kalamavesj ' ruumiit sylliinsä sulukoo Ualtojen huomaan vaenajat vaepuu Virstan toesesa jäläkeen kulukoo Suattoväkj' tuakkanaan loputon kaepuu