I

Talven tuulten teitä matkaa halki häpäistyn maiseman Hän, joka kerran hyljättiin hangilla hyisen Pohjolan Ikuiset arvet iholleen menneet vuodet on viiltäneet Liian paljon yöt ja päivät maistoivat verta maljoistaan Tulisija Tuonen koston yhä kytee kylmyydessä Vanha viha varttunut on tuntemattoman tuvilla Unta unohduksen uinuu laumojen massat majoissaan Vieraasta verestä tulleen luokseen laskeneet luopiot Kyltymäton jylhä kiihko lietsoo liekkinsä loimua Vuosi vuodelta vahvempi polte pohjoisen kunnian Varsin kauan vartonut on autuaan aika loppuaan Liian pitkään laupeus, löyhkä viipynyt hänen vieraanaan