IV

Ääreen ajan, ajatusten ulottuu tuo vihan usva Pimeydestä pyyhkiäkseen taudinkantajien tahrat Murhavainun valitulleen antaa tehtävän täyttämään Koston välikappaleeksi kuolon voimalla varustaa Ylemmyys tuon tuhovoiman rinnalla raihnaan kristityn Vihan, vimman virkoamaan, kuvotuksen kumpuamaan Otteessaan olevaan sieluun nostaa nöyryyttä pilkkaamaan Julma tahto tuhontuojan meissä herännyt murskaamaan Ristin kansalle niin rakkaan pyyteettömyyden pyhätön Lähimmäisenrakkaudessa ryvettynyt ihmisraukka - Ylleen karsas ylenkatse likaiseen loukkoon lankeaa Pyyteettömän palvelijan, arvottoman ja alhaisen Ankean asuinsijansa nurkkiin vetäytyy nääntymään Aina valpas murhavainu lepäämättä löyhkää seuraa Usva hiipii huoneisiinsa, nurkkiin heikkoutta huokuviin Aina ihmislihaan löytää voima varjoissa varttunut Siunauksen suo arvoiselle, hautaan vie häpeällisen Koston käsiemme kautta viha valitsi välittää Meihin usva mahdin siitti hylkäämäänsä hävittämään Tykö taudinkantajien viemme vitsauksen ja vainon Tuomme täydellisen tuhon nielemään nöyrän kulkijan Ilmiliekkeihin iskemme autioiksi tehdyt talot Kyynelsilminesi katso meitä, pimeyden mahtia Karvaan tappiosi kasvot näet sinulle nauravan