V

Miettein niin malttamattomin täynnä vihaa ja tuhoa Halveksuntaa heitä kohtaan, jotka Jumalaa palvovat Inhossa ihmistä kohtaan ruumiin ja lihan luovutin Rienaamaan ristin kantajaa, jokaista Jumalan orjaa Missä vajaa mieli veisaa iätöntä itkuvirttään Missä ihmismieli murtuu, kuolemanpelkoon kumartuu Vein ihmiselon vitsauksen Sielunvihollisen varjoon Kuolleen jumalan käsistä voiton lihasta lunastin Ikipimeys paholaisen, valta ja voima voittajan Edessä epäjumalan, mustan mahdin ja kunnian Ihmisen isännän kielsin, palvelijoitaan pilkkasin Jumalankuvan kukistin, voittajan vallan lunastin Ei elämää, ei jumalaa, iätön on ihmistuska Ei yhtäkään ylitseni valtakunnassa vitsauksen Nämä talot, nämä tienoot kolkot ihmisen kulkea Kotini, kadotukseni ikuisesti on oleva Tuhatpäisen teuraskatraan laupeus on laumaksi tehnyt Itseinho isäntänään nöyryyttänyt orjan osaan Onneton on orjan osa, palvelijan ja palvojan Orjamoraalin oppeihin kunniansa kadottaneen Missä vajaa mieli veisaa iätöntä itkuvirttään Epätoivoisena etsii mailleen mennyttä jumalaa Missä ihmismieli murtuu, kuolemanpelkoon kumartuu Siellä inhoni on siinnyt, siellä vitsauksemme viipyy Tykönä tuhannen ruumiin murheisiinsa menehtyneen Siellä siunaus meille suotu - valta, voima ja kunnia Taantumuksen tuomat tarpeet, irvokas ihmiselämä Heikkoudessaan, häpeässään kääntyy kadotuksen puoleen Ei elämää, ei jumalaa, iätön on ihmistuska Ei yhtäkään ylitseni valtakunnassa vitsauksen Nämä talot, nämä tienoot kolkot ihmisen kulkea Kotini, kadotukseni ikuisesti on oleva